Eilen oli viimeinen maneesitreeni tämän vuoden puolella. Onneksi ei ollut yhtään urosta mukana joten pystyin treenaamaan Demin kanssa ihan rauhassa. Demi tykkää niin paljon leikkimisestä, ja varsinkin patukkaleikeistä, että se on ihan täysillä mukana koko treenin aikana, eikä ainakaan eilen ottanut mitään häiriöitä muista koirista, vaikka irti oli koko treenin aikana. Nyt se tuleekin saman tien takaisin patukan kanssa mun luokse, joten nyt ollaan päästy aika hyvin siihen mihin olen pyrkinytkin, nimittäin että leikkiminen mun kanssa on niin kivaa ettei ympäristö enää kiinnostaa. Juoksu ei ole vaikuttanut millään tavalla, Demi on ollut ihan yhtä täpinöissään treeneistä kun ennenkin. Mutta nyt ymmärrän sen pieni junttikausikin parempi, koska sillähän oli juoksu tulossa, ja ainakin mun muut koirat, varsinkin Molli, olivat ennen juoksua aina vähän kurittomia. Saa nähdä minkälaiseksi se muuttuu juoksun jälkeen... Tänään mentiin pikkuporukalla tekemään peltojälkeä. Tallattiin jäljet ja jätettiin ne vanhenemaan, ja mentiin metsään tekemään esineruutua. Aloitin Demille taas samalla tavalla kun viimeksikin, vietiin yhdessä yksi esine takarajalle, ja se sai hakea sen. Sitten tein niin että vietiin taas yhdessä esineet, mutta heitin 3 esinettä eri suuntiin. Kaksi esineitä Demi muisti hyvin, kolmas sai hakea vähän kauemmin. Mutta vauhtia ja intoa riitti. Demi toi minulle ylimääräisiä "esineitäkin" ensin jonkun elukan luu ja sen jälkeen vielä selkäranka, joten aarteita löydettiin, ja kaikki tuotiin mammalle:) Mollikin pääsi esineruutuun. Mollilla oli taas junttipäivä, ja kävi esinelaatikossa hakemaan esineitä, yritti päästä helpommalla:), sitten pissasi ruutuun, ja nuuski vähän muitakin juttuja, mutta toi kyllä 3 esineitä mulle, vaikka vauhti kyllä tänään puuttui.. Demin jälki oli 150 askelta pitkä, ja makupaloja olin laittanut joka ikiselle askeleelle. Oli jo melkein pimeitä kun päästiin ajamaan Demin jälkeä. Hyvin Demi kyllä jäljesti, nokka maassa koko ajan, mutta ei se kyllä montaa makkaranpalasta sieltä syönyt, ja välillä innostui pyydystämään rottiakin:) Olen kuitenkin ihan tyytyväinen sen jäljestämiseen. Jos vaan viitsisin nähdä vaivaa, ja tehdä huolellisesti sille pellolle jälkeä, niin luulen että Demistä tulisi ihan hyvä jälkikoira. Mun täytyy vaan keksiä sellaista namia joka kelpaa, makkara ei ole riittävän hyvää. Kuvat otettu sunnuntaina tottistreeneissä. Tänään ei ollut noin kaunista ilmaa:) Kuvat: Eija Kärkinen |
