Surkeiden surkeus, miten voinkaan töpeksiä:(

Kuvassa Molli odottaa että pääsee radalle.

Tänään oltiin Mollin kanssa pelastushakukokeessa. Koiria oli mukana yhteensä 9, joista 4:llä oli tottikset suorittamatta tämän vuoden aikana. Tämähän oli meidän ensimmäinen pelastuskoirakoe, joten meidän piti suorittaa tottiksen.

Sehän oli aika hauskaa puuhailua. Keskellä kenttää oli mootorisaha käynnissä koko suorituksen aikana, ja laukauksia tuli pari peräkkäin, ja olikin kovempia pamauksia kun PK kokeissa??? Niin minä ainakin luulen. Liikkeiden suoritusjärjestys arvottiin. Ihmisryhmässä oli myös häiriökoira, ja se ohjaaja kenen koira oli paikallaolossa, meni mukaan henkilöryhmään, toisen koirakon seuraamisen aikana. Noutoliikkeenä käytetään joku käyttöesine, minähän en muistanut sitäkään, joten sain lainata kaverin lippis, ja hyvin Molli haki sen ja luovuttikin ihan nätisti. Oli vähän vaikeita saada lippiksen lentämään, mutta hyvin se meni kuitenkin. Mollille arvottiin liikkeiden suoritusjärjestys seuraavasti: liikkeestä seisominen ja luoksetulo, liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo, seuraaminen, ryömiminen, nouto, istuminen ja viimeiseksi eteenmeno. Ja sitten tietysi paikallaolo. Seuraaminenhan on aina vähän semmosta tipsuttelemista, Molli ei osaa ryömiä, ja eteenmenossa tarvitsi 2 käskyä maahanmenossa. Muuten meidän tottis meni ihan hyvin. Saatiin 42 pistettä, maximipisteet 50, joten tyytyväinen saa olla kun ryömiminen meni nollille. Tuomari nauroi, kun Molli ryömi kun sammakko, hyppimällä eteenpäin, vastasin että ollaan tasan kolme kertaa treenattu, mutta Mollihan ainakin yritti. Tottis siis hyväksytty.

Sitten odotti maasto osuus. Oli kyllä jännä juttu, kun tuomari näytti kartan miten alue menee, ja siten piti suunnitella miten olin ajatellut koiran kanssa edetä alueella. Rata oli noin 200 pitkä mutta 170 leveä. Koko vasen puoli oli pelkkää kalliota. Vähän matkaa ennen radan alkua istui ihminen, ja siellä oli pressuja ja kaikenlaista krääsä. Molli lähti pari kertaa sen ihmisen luokse katsomassa että kuuluuko tää nyt tähän hommaan, vai miten pitää suhtauta siihen.

Sitten upposi hienosti metsään, ja teki pari oikein hienoja tyhjiä pistoja, jonka jälkeen tuli rullan kanssa. Kytkin liinan ja mentiin näytölle, ja surkeiden surkeus, liina liukastui mun kädestä irti!!!! Ja sitähän ei saa tapahtua koska silloin maalimies hylätään. Vain 3 koiraa löysi juuri tämän maalimiehen, joka oli kyllä ovelasti piilotettu kallioseinän takana, ihan kolossa, ja syvällä alueella. Kyllä harmittaa, kun koira on hyvä ja toimii, ja minä sählään. Luulen että Molli olisi löytänyt ne kaksi muutkin ukot helposti, koska muut kertoivat että tämä ensimmäinen oli se vaikein ukko, joka suurimman osan koirista ei löytänyt, muut piilot olivat helpompia. Liinahan oli liukas, koska jouduttiin odottaa todella kauan metsässä, ennen kun oli meidän vuoro, koko ajan satoi ja liinahan oli sen takia märkä ja liukas. 

Muuten tykkäsin kovasti tästä kokeesta, oli paljon rennompi fiilis kun PK kokeissa. Ja maasto  oli mielenkiintoinen ja Mollihan tykkää kun on jännää, ja ukot on kunnolla piilossa. Olen niin tyytyväinen Molliin. On se sellainen otus, etten toista samanlaista tulen koskaan saamaan. Kullanarvoinen mussukka. Vaan 2 koiraa sai hyväksytty tulos, Molli ei saanut kun sillä on niin tumpelo ohjaaja;(

Demi oli mukana, ja mitä oli pikkupiru touhunut kun oltiin Mollin kanssa maastossa, jooo syönyt mun autosta takapenkin:(:( Uusi auto, ja vaikka olen yrittänyt suojata penkit kunnolla, niin tuo apinahan raivostui, kun hän ei päässyt ukkoja hakemaan. Tänään tilaan kunnon häkin jonka laitan takakonttiin, ja siellä saa Demi tämän jälkeen  matkustaa.

Blogin päivitykset on jäänyt vähän aikaa tekemättä, koska minä teen koirakerho Candaelle uudet sivut, ja se on vienyt niin paljon aikaa, etten ole jaksanut kirjoitella omille sivuilleni mitään. Kaikenlaista ollaan kyllä touhuttu. Demi on tottistellut ja hakenut esineitä ja ukkojakin. Vähän parempi nyt tottelee, vaikka viime viikon maneesitreeneillä karkasi autosta, juoksi maneesiin sisään, ja siellä spurttasi ympäri aika kauan ennen kun antoi periksi ja tuli mun luokse. Aika nolo juttu, kun kouluttajan oma koira on noin kuriton:):) Maneesi oli nimittäin täynnä koirakoita.

Onneksi on Canidaen sivut kohta valmiit, sitten jaksan taas päivittää mun omat sivutkin.