|
 Demillä on murrosikä!! Voi että se on kuriton! Minä kun olen kuvitellut että Demi on mun pieni pehmeä likka, joka ei ole rohkea eikä itsenäinen, ja joka loppuelämää tulee kulkemaan vaan mamman jalanjäljissä... Voi, miten väärässä olin. Demi on rohkea, itenäinen ja rämäpää:) Demi ei anna itsensä kiinni, Demi karkailee riistajälkien perään metsälenkillä ja Demi kiusaa isot koirat niin paljon kun vaan ehtii ja jaksaa. Muutos on tapahtunut ihan parin viikon aikana, ja nyt on kova urakka edessä, saada kakara tottelemaan.
Pari päivää sitten kun oltiin metsälenkillä, jätti Demi koko laumansa ja lähti yksin riistajäljen perään.. Ei auttanut pillittää eikä huutaa, sinne lähti niin että puut heiluvat. Ja oli poissa yli puoli tuntia!! Kun vihdoinkin tuli, oli se aivan kierroksilla enkä saanut siihen mitään kontaktia. En oikein tiennyt mitä piti tehdä, olin vaan iloinen että se tuli, koska olin jo alkanut kuvitella että se on loukannut itsensä, makaa yksin jossain kallionkolossa, jalat poikki, ja joku villi elukka tulee ja syö sen:)
Jatkettiin matkaa, ja päästin sen uudestaan juoksemaan, jolloin se lähti uudestaan! Onneksi vaan vähän matkaa, mutta ei antanut itsensä kiinni. Mullehan alkoi sappi kiehumaan, ja päätin että nyt saakeli loppuu tuo pelleily. Loppulenkki menikin hyvin, ja pikkulikka käveli nöyränä mamman vierellä:) Tuli huomattua että onhan Demikin ihan tavallinen kihara. Enhän mä tietenkään tiedä minkälaisia muiden kiharat ovat, mutta kyllä Mollikin nuorena testasi minua aikalailla! Voihan se tietysti olla minussakin vikaa..;)
Eilen mentiin koiratarhaan, (siellä on aitaa:) treenaamaan tottista. Ja mitä teki Demi kun päästin sen irti? joo. karkasi saman tien, eikä meinannut antaa itsensä kiinni. Onneksi oltiin aidatulla alueella, ja olin jostain kuullut, että jos vaan kävelee (ei saa juosta) karkaavan koiran perässä, ihan hiljaa, niin se jossain vaiheessa pysähtyy ja tulee itse luokse. Päätin kokeilla, ja en tarvinnut kauan seurata sitä ennen kun se tuli mielistellen mun luokse.
Sen jälkeen oltiin kavereita ja tottistreeni meni hyvin. Kokeilin hyppyäkin, laitoin vaan 2 lautaa, esteen korkeus oli ehkä 20 cm, mutta Demi hyppäsi varmasti 70 cm ilmaan. Varsinainen kenguru! Noudossa toi kapulan hienosti ihan mun eteen, eikä purrut. Luoksetulossa odotti hyvin, ja tuli täyttä vauhtia ja suoraan mun eteen istumaan, oli ihan täydellinen luoksetulo. Seuraaminen meni hyvin, niinkuin liikkeestä seisominen. Maahanmenoa leikkien, elikkä käsken maahan, ja samalla heitän patukan. Upeat nopeat maahanmenot saadaan tällä tavalla aikaiseksi, myös silloin kun Demi on kaukana minusta. Sitten riehuttiin kahdella patukalla, ja olen tyytyväinen tähän treeniin.
Tänään mentiin hakumetsään. Demi sai hakea 4 ukkoa. Intoa oli vaikka muille jakaa. Se tärisi autossa kun sitä sieltä hain, ja hössötti ja hosui, mutta se ei ole niin vaarallista, ne asiat saadaan kyllä sitten myöhemmin kuntoon, pääasia on että Demi tykkää:) Kaksi kertaa Demiä palkattiin leluilla ja 2 kertaa ruualla. Kaikki 4 ukot oli haamuja. Toinen ukko Demi ei nähnyt koska se oli niin syvällä, mutta pääsi karkaamaan, ja nokka maassa lähti kun ohjus, elikkä haki jälkiä, mikä ei ole hyvä juttu. Sen takia näitä haamuja otetaankin, jotta koiran oppii juoksemaan suoraan, ja ottaa ilmasta vainun. Demi on todella maanvainuinen koira, se jäljestää ihan luonnostaan, jopa pihalla hakee jäljestämällä minua (silloin kun vielä oli kiinnostunut minusta:)) ja muut koirat. No ukon se löysi, vaikka oli todella syvällä, varmasti 70 m syvyydellä.
 Kolmas ukko meni juuri niin kun piti, mutta neljännellä ukolla Demi näki taas mörköjä. Maalimies oli maannut ja oli jo vähän hämärää, niin jollain tavalla oli vähän pelottavaa. Päätin antaa sen itse ratkaista tuo juttu, en mennyt tukemaan sitä. Vähän aikaa se pyöri ja haukkui maalimiehen ympäri, mutta voitti pelkonsa, ja meni loppujen lopuksi ukon luokse, ja tuli iloisena pois sen kanssa. Se on vähän kaheli kun se haluaa kantaa namipurkinsa, se on paras palkka kun saa kantaa purkinsa piilosta pois. Mutta ihan hyvä hakutreeni Demille.
Molli raukka ei päässyt tänään hakumetsään, koska aika ei nyt riitä kun pimeys tulee niin äkkiä. Molli pääsi hakemaan kaverin koiran remmiä, joka oli jäänyt metsään. Aluehan oli valtava, kun on opetettu hakemaan tallattua aluetta, joten Molli juoksi koko hakurataa läpi. Remmi olikin ihan lähellä tietä, minä löysin sen itse, mutta annoin Mollin luulla että se oli se joka sen löysi. Seisoin ihan remmin vierellä kun kutsuin Mollia, ja silloinhan Molli löysi remmin joka se kantoi sitten ylpeänä tielle. Molli mussukka.
Sitten mentiin Tuulan ja koirien kanssa keräämään merkit pois metsästä, ja nyt pidin huolta siitä että Demi koko ajan pysyi mun läheisyydessä, ja palkkasin sen joka kertaa kun se tuli mun luokse. Mollihan kulki mun kanssa koko ajan, siitä on tullut niin mamman likka ett oksat pois, ja Demihän pysyy yleensä siinä missä Molli on:) hyvä niin! Demi totteli hyvin "stanna" käskyn, ja tuli samantien mun luokse. Joten jotain on jo mennyt perille, vaikka on meillä vielä pitkä matka edessämme ennen kun yhteistyö sujuu.
Tiedän kyllä minkä takia mulla on Demin kanssa nyt nämä ongelmat. Sehän on sen takia että se joutui olemaan remmissä melkein 5 kuukautta, juuri se tärkein aika kun tällaisia asioita opetellaan. Mutta eiköhän se siitä.
Päivällä löysin Emman turkista niin ällöjä hirvikärpäsiä, ettei ole todellistakaan:( kaksi kappaletta jotka olivat ihan kiinni toisistaan, ja olivat isoja ja kivikovia, ja täynnä vertaa:(:( Kaikki koirat joutuivat tämän jälkeen pihalle, ja harjasin labbikset kunnolla ja trimmasin kiharat, onneksi en löytänyt lisää hämähäkkejä niiden turkeista... Emmalla on niin paksu pohjavilla, siellä ne ovat asuneet vaikka kuinka kauan, sen verran isoja olivat kyllä, usch!! Mutta nyt ovat kaikki koirat taas siistejä:)
|
