Kuulumiset

Ajatuksia Smillasta

Perjantai 17.4.2015 klo 20:53

Smilla on sellainen koira joka minulla olisi pitänyt olla silloin kun Mollin otin :) Sillon olin itse niin innokas, että olisin halunnut treenata joka päivä,  ja usein vaikka monta kertaa päivässä ja mieluiten vielä montaa eri lajia. Mollihan ei semmosta treenitahtia kestänyt. Molli jaksoi treenata esim. tokoa korkeintaaan kerran viikossa.

1_2.jpg

Smillan kanssa mun pitäisi treenata vähintään kerran päivässä, mieluiten pari kertaa päivässä, ja joka päivä pitäisi treenata tokoa/tottista/hallintaa +  jotain maastolajia, missä Smilla pääsee purkaamaan energiansa nenänköytöllä ja juoksemalla. Treenien lisäksi pitäisi myös lenkkeillä, eikä mikään pikkulenkki kyllä Smillalle riitä...

Yritän pysyä Smillan tahdissa, vaikka ei se kyllä aina onnistu. Jos en jaksa/ehdi treenata usein, niin sitten Smillalla on aivan liian paljon intoa, se kuumuu, höslää, ei keskity, ei muista...  Jos ollaan treenattu joka päivä, mieluiten ensin tokoa, sitten nomea, ja sen päälle tai ennen sitä vielä lenkkeillyt, niin sitten Smilla on todella taitava, kuuliainen ja yhteistyöhaluinen :) :)

Smillalle on itse työ niin palkitsevaa, että mun kehumiset ja silittämiset ei juuri mitään merkitse. Smilla on enemmän sen näköinen, että jokos annat sen pallon NYT, tai sitten jatketaan hommia, en jaksa sun lääpimisten kanssa... hanki lemmikki :) :) hahaha..

3.jpg

Minulle Smilla on haasteellinen koira kouluttaa, varmasti sen takia että se on niin eriliainen kun kiharat. Viimeaikoina on onneksi alkanut näkyä valoa tunnelin päästä. Nykyään onnistumme ainakin 70% treeneistä, ilman että mun hermot menee, tai Smilla lähtee käsistä :) :) Nyt kun ymärrän että Smilla vaatii valtavasti toistoja, ja paljon treeniä, ollaan edistytty. Vaikka voin myöntää että jos koira on tehnyt edellisellä treenillä täydellisen tunnarin eikä enää seuraavalla treenillä osaa tunnaria edes sinnepäinkään, niin tekisi kyllä mieli repia tukkani päästä ja kiroilla.. vaikka ei muuta auta kun hengittää syvään, ja helpottaa treenit taas kerran...

Ruututreeneissä Smillasta on aina tullut huligaani. Ajattelin etten saa ruutua sille ikinä opetettu. Targetin kanssa lähtee rilluttelemaan ympäri kenttää, jos sellainen sinne laitan, ja kaikissa muissa variaatioissa ruututreeneissä jotka olen kokeillut, on Smilla keksinyt jotain omia jekkuja..  Viime treeneissä Smilla osasi hyvin ruudun.. Saa nähdä osaako se sen vielä tänään :)

Jotkut liikkeet on iskostunut hyvin sen päähän, esim. luoksetulon pysähdykset.. Seuraamisen kanssa olen hikoillut, kontakti on Smillalla ollut hyvä, koska se odottaa palloa :) mutta paikka on koko ajan ollut hakusessa. Nyt on imutuuskuuri meneillään, ja näyttää toimivan.. toivoittavasti. Peruuttaminen suoraan mun sivulla on maailman vaikein juttu!!

Kaukkarit Smilla ei vieläkään osaa täydellisesti, koska se ei osaa olla paikallaan, koska se on duracellpupu...

Smilla on valtavan häiriöherkkä, kaikki merkit, roskat, teipit ym ym.. mitä kentällä löytyy pitää tutkia.

dsc_0011.jpg

Nomessa olin syksyllä itse aivan pihalla.

Smilla kuumui, oli kuriton ja huligaani, haukkui kun lähti noutoon, ja ainoat neuvot mitä sain, oli kuria ja malttitreeniä. Sitä yritettiin ja yritettiin.. Mutta eihän Smilla kuumunut siitä että se näki kun kavereiden  koirat treenasivat, ei yhtään..

Joten sitten vaan yksi päivä päätin, että nyt en enää kuuntele ketään. Se on kuuma, ja se on sen temperamentti, en ruve kovalla kädellä kouluttaa mun koiraa.

Unohdan sitten kaikki kokeet, mutta Smillan täytyy saada noutaa, koska se on sen koko elämä. Kun itse otin siihen rennon asenteen, ja rupesin treenaamaan paljon, enkä enää keskittynyt korjaamaan virheitä, vaan keskityin vaan palkkaamaan sitä mitä Smilla teki hyvin, niin siitä se nomekin lähti sujumaan...

Kyllähän Smilla välillä vielä kuumuu, jos en aina muista/jaksa olla niin tarkka sen mielentilan kanssa, mutta suurimman osan treeneistä menee hyvin.

Työintoa kyllä löytyy niin paljon että voisi muille jakaa.

Smilla on hyvä markkeeraaja, ja ihmeen hyvin se myös tottelee myös nometreeneissä. Pysähtyy hyvin jopa kaukana, ja kuuntelee mun ohjeita.

33.jpg

Jos en saa Smillan ikinä kokonaan hiljaseksi niin sitten en vie sitä ikinä ainakaan WT kokeeseen. Nykyään voi kuulua pieni starttivihellys kurkussa joskus välillä, haukkuminen on jäänyt melkein kokonaan pois.

Smillan palautusvauhti on melkein nopeampi kun menovauhti. Joten on ainakin kivaa tulla mun luokse damin kanssa :)

Mun täytyy pysyä tyynen rauhallisena, jos vähänkin hermostun, Smilla stressaantuu niin ettei se enää osaa keskittyä.

Mutta olen toivekas, ja onneksi on koira vielä nuori.

Vaikka paljon on vaikeita, niin siitä huolimatta tykkään kun minulla on koira jolla on motivaatio tehdä, ja kaikki mitään tehdään on yhtä kivaa, lajista huolimatta.

Kotona Smilla on näkymätön. Todella kiltti sylivauva. Mamman mussukka.

dsc_0146.jpg

Kommentoi kirjoitusta.

Google Analytics Alternative