Vähän kaikkea

Share |

Sunnuntai 1.5.2011 klo 12.26


Löysin Demistä kevään ensimmäinen punkki, ja nyt laitoin sille Frontlinea niskaan. Joka vuosi olen ostanut, mutten ole kuitenkaan laittanut koirille sitä, kun se on niin kamala myrkky, mutta koska poikani sai viime vuonna punkinpuremasta borrelia-bakteerin,  päätin että nyt en uskalla riskeerata että nuori koira sairastuu siihen. Ihmisestähän huomaa  nopeasti jos on saanut tartuntaa, kun ainakin Kenille tuli pureman ympäri valtavan iso sininen rengas. Oli kyllä aika karmean näköistä.

Demi ei onneksi reagoinut myrkkyyn millään tavalla. Taidan laittaa myös Mollille, vaikka Mollilla ei ollut yhtä paljon punkkeja viime vuonna kun Demillä. Outoa sekin.

Olen ilmoittanut Demin kahteen toko kokeeseen toukokuun lopussa, nyt vaan toivon ettei Demille tulee juoksut, koska silloin EVL:n startit siirtyvät syksyyn. En kyllä odota ykköstä, koska vielä on epävarmuutta muutamassa liikkeessä, mutta olisi kivaa kokeilla miten menee.

Eilen treenattiin tokoa, ja Demin suurin ongelma on ettei se osaa katsoa ja hakea merkit ja ruudun, vaan kyttää vaan minua koko ajan. Jos ihan kylmästi käsken Demin menemään merkille, niin se voi juosta minne sattuu... tai ei lähde mihinkään.  Ja tätä olen kyllä yrittänyt harjoitella Demin kanssa paljon.

Ohjattu nouto on Demin lemppari, siitä se tykkää, ja sen se osaa. Kaukkaritkin menee todella hyvin nyt. Tunnaritkin sujuu, vähän suu käy palautuksessa, ei kyllä pureskelee. Idarissa on istuminen vähän takkuilut taas, muut jäävät sujuu yleensä hyvin. Luoksetulossa ennakoi pysähdyksiä, välillä tämäkin liike sujui todella hyvin. On tää Toko kyllä sellaista vääntämistä. Metalli on ällö, on aina ollut, mutta kilttinä koirana Demi noutaa sitä vaikka ei haluaisi:)

Tehtiin perjantaina taas jälkeä metsään. Lyhyt jana, yksi kulma, alle tunnin vanha jälki ja 7 keppiä. Jana meni hyvin, ja jälkikin sujui paremmin kun vimeksi. Kulma oli vaikea ja kulman jälkeinen keppi jäi, muut kepit Demi löysi. Mutta jotenkin sen jäljestämistä on sellaista vähän diipadaapa puuhailua, kaipaan lisää motivaatiota siihen. Nyt olin laittanut aika paljon nameja jäljelle, ja kepeistä palkkasin kissanruualla, mutta ei kuitenkaan ollut ihan sitä mitä haluaisin. Ei se huonosti mennyt, mutta...

Ensi viikonloppuna osallistumme jälkikoulutukseen, toivottavasti saadaan paljon hyviä vinkkejä.

Ja tämä kuva on otettu 13 vuotta sitten kun Emma tuli taloon, ja nuorin poikani oli silloin 9 vee.. On ne molemmat kyllä niin lutuisia.

Ian ja Emma


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini